Turistioppaana Helsingissä, osa 2/2

Edellisessä bloggauksessani kerroin, kuinka vieraakseni Helsinkiin saapui elokuun alussa amerikkalainen Liz. Vietimme yhdessä oikein mukavat puolitoista päivää kotikaupungissani. Tarina jatkuu jälkimmäisestä päivästä.

Lasipalatsilta jälleen liikkeelle

Ensimmäinen iltamme oli venähtänyt sen verran pitkäksi, että emme edes harkinneet tapaamista aamutuimaan vaan näimme vasta puolenpäivän aikaan Lasipalatsin edessä. Tällä kerralla Liz jo löysi paikalle ongelmitta, mutta päivän kommelluksesta vastasin minä unohtamalla kamerani muistikortin kotiin. Onneksi nykyään mukanani liikkuu myös kännykkäkameroiden parhaimmistoon lukeutuva Nokia N8, eikä päivä jäänyt täysin kuvallisista todisteista vapaaksi.

Tapaamisemme aikaan oli vielä hyvin aurinkoista, mutta päivän sää osoittautui Helsingille tyypillisesti ailahtelevaksi. Varoittelinkin Liziä Englannin ja Helsingin sään yhtäläisyyksistä sadekuurojen osalta. Kerroin hänelle myös vuoden 2005 yleisurheilukisojen aikaisista unohtumattomista rankkasateista ja erään brittilehden hilpeyttä herättäneestä HELLsinki-otsikosta.

Nautittuamme täytetyt ohukaiset Lasipalatsin viereen ankkuroituneesta kahvila-auto Camionettestä suuntasimme jalkaisin Eduskuntatalon ja Kansallismuseon ohitse kohti Temppeliaukion kirkkoa. Kävely oli jälleen tietoinen valinta, mutta pyysin Liziä hillitsemään kävelyintoani, mikäli alkaisi tuntua liikaa jaloissa. Minä kun olen pahamaisen tunnettu innostani kävellä paikasta toiseen sekä turistina että turistioppaana.

Temppeliaukion kirkko ja Sibelius-monumentti viehättivät

Saapuessamme Temppeliaukion kirkolle sisäänkäynnin edessä oli melkoinen väentungos. Kirkko oli suljettu saapuessamme, mutta aikataulujen mukaan avaamista ei tarvitsisi odottaa kuin muutama minuutti. Erinomainen ajoitus siis. Ovien avautuessa kirkosta muuten tuli ulos – erikoista kyllä – japanilainen hääpari vieraineen.

Vietimme Temppeliaukion kirkossa melko pitkän tovin, sillä Liz innostui kirkon erikoisesta olemuksesta. Ulos tullessamme huomasimme, että vettähän oli ripotellut melko lailla. ”Helsingin sää, et valehdellut!” Liz huudahti.

Seuraavana kohteenamme oli Sibelius-monumentti. Otimme alle edellisenä iltana kyseenalaista mainetta saavuttaneen kolmosen ratikan ja kävelimme loppumatkan perille merenrantaa pitkin. Etukäteen ajattelin, että Sibelius-monumentti olisi vain nopea ohikulkukohde, mutta Lizpä innostui odottamattomalla tavalla monumentista. Itse asiassa hänen reaktioidensa perusteella monumentti oli parhaita paikkoja nähtävyyskierroksellamme. Olin hieman yllättynyt, mutta jatkossa Sibelius-monumentti löytyy takuuvarmasti Helsingin pakolliset näytettävät -listaltani.

Hetkisen kuluttua sade taas yllätti ja hyppäsimme kolmosen ratikkaan, jonka kyydissä ajelimme Linnanmäelle. Amerikkalaiselle nyt tuskin Linnanmäessä huvipuistona olisi paljoakaan näkemistä, mutta ilmainen Panoraama-näkötorni on mielestäni erinomainen syy tulla käymään Lintsillä. Ja onhan huvipuistotunnelma ylipäätään aina mukavaa koettavaa maailmankolkasta riippumatta.

Toinen syy tulla Lintsille oli huvipuiston läheisyydessä sijaitseva ravintola Weeruska, jonne olin suunnitellut päivän ruokailun. Weeruska muistuttaa tietyssä mielessä Salvea, jossa ruokailimme edellisenä iltana: tunnelma on mukavan kansanomainen, ja ruoan hinta-laatusuhde on hyvä. Tällä kerralla emme kuitenkaan syöneet kansallisia erikoisuuksia, vaan valitsimme listalta pizzaa. Eksotiikkaa Lizille kuitenkin tarjoilivat hänen valitsemansa täytteet – lohta ei ihan joka maassa pizzaan saakaan! Päätimme myös tarjota Lizille aidon Suomi-juomaelämyksen eli tervasnapsin; Salmari oli tullut jo tutuksi jo Puolassa, jossa tapasin tarjoilla sitä erilaisissa teemailloissa.

Weeruskasta jatkoimme matkantekoa kolmosella. Turistiratikkareitti tuli siis mukavasti koettua osissa. Jäimme pois Kaisaniemessä ja suuntasimme tutustumaan empire-Helsinkiin päivänvalossa. Käväisimme myös yliopistolla, jonka tietokonetilassa ostimme Lizille laivamatkan Tallinnaan. Tässä vaiheessa päivän kovin sadekuuro yllätti ja pysähdyimme Robert’s Coffeeseen kahville. Pilke silmäkulmassani ristin Robert’s Coffeen ”Helsingin Starbucksiksi”. ”No, we don’t have Starbucks here, we have Robert’s Coffee!”

Robert’sista jatkoimme tyttöystäväni ideoimana suklaaostoksille Fazerin kahvilaan, jonka karkkiosasto nousi myös Helsingin pakolliset -listalleni. Kaikki tunnetut Fazer-makeiset olivat hyvin esillä, eikä Liz voinut vastustaa makeiden matkamuistojen kiusausta.

Huipennukseksi Suomenlinna

Kämpin, Esplanadin ja Uspenskin katsastettuamme oli aika suunnata Suomenlinnaan, jonka olin jättänyt tarkoituksella päivän viimeiseksi kohteeksi. Halusin, että muille kohteille jäisi varmasti riittävästi aikaa ja ettei Suomenlinnasta olisi mikään kiire pois. Ehdimme Suomenlinnaan oikein mukavasti ennen pimeän tuloa niin, että meillä hyvin aikaa kiertää linnakesaari ympäri. Ostimme Siwasta evästä mukaan ja lähdimme seikkailulle. Keski-Euroopan linnat ja linnoitukset eivät olleet vielä turruttaneet Liziä liiaksi, ja Suomenlinna jäi varmasti hänen mieleensä paitsi linnoitustensa osalta myös historiallisesta antautumisestaan venäläisille. Myös lauttamatka Suomenlinnaan oli Lizin vierailun hienoimpia kokemuksia; tunnetustihan Helsinki on parhaimmillaan mereltä nähtynä.

Maihin palattuamme muistin yhtäkkiä, että pahus, Kaivospuiston ja Ullanlinnan seudut olivat jääneet täysin näyttämättä. Niinpä hyppäsimme vielä viitosen kulttuuriratikkaan ja ajoimme kierroksen. Sitten olikin aika mennä nukkumaan – Lizillä olisi edessään aamulautta Tallinnaan ja minulla töitä.

Puolentoista päivän turistiopastukseni kohteet Helsingissä

Ensimmäinen ilta

• Lasipalatsi, ylioppilastalot, Stockmann (sisään menemättä), Bulevardi
• ravintola Salve, hotelli Torni
• iltavalaistu Rautatientori sekä Senaatintori

Toinen päivä

• sisään menemättä: Pääposti, Kiasma, Eduskuntatalo ja Kansallismuseo
• Temppeliaukion kirkko, Sibelius-monumentti
• raitiovaunu 3
• Linnanmäki
• ravintola Weeruska
• empire-Helsinki, hotelli Kämp, Esplanadi, Uspenskin katedraali
• Suomenlinna
• raitiovaunu 5